Eli kyseessä on jälleen ohjelmistotekniikan menetelmä Scrum ja sen vaikutuksesta kommunikointiin.
Scrummin idea ei ole mitenkään mullistava ja monet yritykset käyttävät samoja menetelmiä tietämättä mitä Scrum on. Scrum tuo kuitenkin näille menetelmille yhteiset termit kuten project owner, scrum master, sprint, backlog.
Hyöty on samanlainen kuin Design Patternseilla eli suunnittelumalleilla. Sen lisäksi että Design Patternsit kertovat hyvistä malleista ne myös antavat näille malleilla globaalit nimet, jotka helpottavat kommunikointia ja tuovat selkeyttä tiimin jäsenten rooleihin.
Metaforat ovat tehokas työkalu kertomaan lyhyesti mitä vaikeasti ymmärrettävällä asialla todella tarkoitetaan.
Tietokone hiiren kehittäjä (Douglas Engelbart) käytti laitteesta nimeä näyttöpäätteen X-Y sijainnin ilmaisin (“X-Y position indicator for a display system“). Onneksi tämä ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa sen kutsumanimeksi.
Meille ohjelmistokehittäjille metaforat ovat tärkeä työväline, koska alan termistö ja käsitteet ovat usein todella vaikeasti käsitettäviä ja usein kaukana konkreettisesti ymmärrettävistä asioista.
“Harvalla alalla voi kävellä steriiliin huoneeseen, jonka lämpötila on tarkalleen säädelty 20 C-astetta, ja löytää sieltä viiruksia, troijalaisia, matoja, pöpöjä (bugs), pommeja, kolareita ja palomuureja.”
- Steve McConnell
Ohjelmistotekniikan alalla metaforat eivät yleensä voi perustua käsitteen visuaalisiin piirteisiin (esim. hiiri) vaan niiden toimintoihin ja ominaisuuksiin.
Hyvän toimintoihin ja ominaisuuksiin perustuvan metaforan keksiminen on haasteellista, mutta saattaa selkeyttää tilannetta merkittävästi. Asioista keskusteleminen helpottuu ja voidaan keskittyä paremmin varsinaisiin ongelmiin.
Oli jälleen hyvin tunteitaherättävä kokemus, kun halusin ladata netistä Eläkeläiset – Ukki, mitä oli jenkka EP:n. Vaatimukseni oli mielestäni hyvin kohtuulliset, että voin kuunnella musiikkia tietokoneellani sekä kännykässäni.
Vaatimukseni olivat kuitenkin mahdottomat. Päädyin käyttämään Citymarketin musiikkikauppaa, koska afterdownin artikkelin perusteella sieltä saa ladattua biisejä windowsin DRM suojauksella jotka voin jo olemassaolevilla laitteilla ja ohjelmilla polttaa CD:lle tai siirtää kännykkään sekä havittelemani EP löytyi heidän palvelusta (monista palvelusta sitä ei löytynyt).
Musiikin siirtoprosessia valmistelevat tehtävät
Rekisteröidyin musiikkikauppaan
Testasin järjestelmän toimivuuden omalla koneellani
Firefox ei kelvannut niin heti ensiksi piti vaihtaa selainta
Omien natsisääntöjeni takia jouduin myös muuttamaan palomuuriasetuksia Mediaplayerin kohdalla
Etsin kaupasta haluamani musiikin ja lisäsin ne ostoslistaan
Kassalla pääsin käyttämään toista rakastamaani verkkopalvelua Sampon verkkopankkipalvelua (mutta siitä saan syyttää vain itseäni).
Ja sitten vain lataamaan ja kuuntelemaan musiikkia…EI ihan
Musiikin siirtoprosessi kännykkääni
Siirsin wma-tiedostot HTC:n Windows Mobile 5.0 kännykkääni ja aloin soittamaan kappaletta. Aloin lataamaan DRM-käyttöoikeuksia verkosta, mutta vastaukseksi tuli DRM (Digital Rights Management) -virhe. Vastaus ei sisältänyt mitään kuvausta vaan ainoastaan edellämainitun tekstin.
plan B
Latasin musiikin verkkokaupasta
Poltin wma tiedostot cd:ksi
Rippasin CD:n normaaleiksi MP3:siksi
Siirsin mp3:set kännykkääni
Ja useamman tunnin operaation jälkeen pääsin kuuntelemaan musiikkiani kännykässäni.
Koko prosessi käyttäen torrenttiverkkoa
Etsitään torrent palveluista levyn torrentti
Asennetaan koneeseen torrent-ohjelma, jos sellaista ei vielä koneella ole.
Ladataan musiikki jollain torrent-ohjelmalla käyttäen levyn torrenttia
Siirretään mp3:set kännykkään
Kuunnellaan musiikkia ongelmitta kaikilla mahdollisilla laitteilla.
Jos näistä kahdesta prosessista pitää valita oikea niin kyllä se laittaa miettimään mitä kaikkea olen valmis rehellisyyden nimissä tekemään.
Kokemukseni perusteella hyvä tiedonvälitys työyhteisössä on todella haastavaa. Eikä siihen ole olemassa mitään reseptiä miten se pitäisi tehdä, mutta yksi ainesosa yhtälössä on varmasti työyhteisössä vallitseva ilmapiiri.
Huonommissakin työyhteisöissä saatetaan tietoa välittää tehokkaasti, mutta tiedonjaolle suotuisassa ilmapiirissä välitetään arvokkaampaa tietoa. Suotuisalla ilmapiirillä tarkoitan tässä lähinnä yhteisöä, jossa virheistä ja munauksista voi avoimesti kertoa ja jopa kannustetaan siihen eikä virheitä käytetä aseena selkäänpuukottamiselle tai seläntakana nauramiselle. Arvokkaammaksi tälläisen avoimen yhteisön tiedon tekee sen monipuolisuus. Tieto ei koostu enää pelkästään “onnistumiskertomuksista” (esim hyväksi havaitut menetelmät) tai osaamisesta (esim. opettelin vkonloppuna koodaamaan V**-kieltä) vaan myös epäonnnistumisista sekä tietoa omista vajaavaisuuksistamme (esim, kun pyytäessämme apua kaverilta).
Virheet siis antavat meille hyvinkin arvokasta tietoa, mutta silti niitä usein pyritään kätkemään eikä niistä puhuta. Eräs yrittäjyyden opettajani sanoi aikoinaan about näin:
“Best way to learn how to do business is to learn how NOT to do business”
Oppimalla muiden virheistä, vältät ainakin yleisimmät sudenkuopat ja parannat mahdollisuuttasi tehdä oikeita ratkaisuja.
Jos virheistä ei puhuta on hyvinkin mahdollista, että kolleekasi tekee saman virheen tai on jo tehnyt sen. Kannattaa siis kysyä kolleekoiltasi neuvoja ennen kun alat opettelemaan uutta, käyttämään uutta teknologiaa tai ratkomaan ongelmia.
Kuinka sitten saada aikaan tälläinen työyhteisö? Se ei varmastikaan ole helppoa ja yksi mätä omena saattaa pilata koko sadon. Mutta se mitä jokainen meistä voi asian eteen tehdä, on olla esimerkillinen ja yrittää kerätä ympärille sellaisia ihmisiä joiden kanssa tiedonjako onnistuu.
Nyt lanseerataan (uusi) termi MIXTRA. (Googlen mukaan tätä ei ole kukaan aikaisemmin julki tuonut.)
Tänään törmäsin taas kysymykseen mitä eroa on intralla ja extralla. Nehän ovat tarkoitettu aivan eri käyttäjille ja niillä on aivan omat tarkoituksensa, mutta sisältö ja toteuttava järjestelmä voivat olla samoja. Keskusteltaessa järjestelmästä tulee helposti ongelmaksi että kummasta järjestelmästä nyt puhutaan vai puhutaanko molemmista. En ole kuullut tähän mitään hyvää ratkaisua, joten ajattelin itse yrittää keksiä ongelmaan ratkaisua.
Usein yrityksen intranetti ja extranetti ovat täysin erilliset järjestelmät ja ovat eroteltu palomuurilla (vähintään) toisistaan tai operoivat eri verkoissa. Soppaa hämmentämässä on vielä julkiset verkkosivut jotka saattavat olla täysin oma järjestelmä, mutta useammiten se on extranetin kanssa samaa järjestelmää. Tällaisissa tilanteissa termistöjen kanssa tuskin tulee ongelmia.
Verkkosivut, intranet ja extranet voivat kaikki olla myös yhtä ja samaa järjestelmää. Esimerkiksi Microsoftin SharePoint Server ja Sinisen Meteoriitin Meteor tuotteet ovat suunniteltu mahdollistamaan tälläiset ratkaisut kivuttomasti. Tällöin termistö on vaarassa mennä sekaisin. Varsinkin vähemmän asiaa tuntevalle asiakkaalle tai jollekin muulle henkilölle kerrottaessa järjestelmästä, pitää olla tarkkana millä termistöillä asioista puhuu.
Paikalle on saatu myös Venkat Subramaniam, joka on ollut kirjoittamassa muutamia loistavia kirjoja. Suosittelen ainakin “Practices of an Agile Developer” kirjaa kaikille kehittäjille.
Nyt kannattaa olla nopea, paikkoja on rajoitetusti tarjolla.